Savonlinnan Alina-yrittäjä Heidi Juutille tuli tammikuussa työtehtävä, joka poikkesi rutiininomaisesta asiakaskäynnistä melkoisesti. Edessä oli nimittäin pikavisiitti Espanjan pääkaupunkiin Madridiin.
– Kaupungin edunvalvonnasta sosiaalityöntekijä otti yhteyttä minuun. Eräs savonlinnalainen rouva oli sairastunut matkallaan aivoverenvuotoon ja kone joutui laskeutumaan tämän takia Madridiin, Heidi kertoo.
Heidi Juuti madridilaisen sairaalan aulassa.
Rouva oli aikaisemmin asetettu edunvalvontaan, kun tämä ei enää kyennyt huolehtimaan huonon kuntonsa takia asioistaan. Myös hänen puolisonsa oli samassa kunnossa. Nyt tilanne oli se, että rouva oli ollut sairastumisensa jälkeen jo kuukauden madridilaisessa sairaalassa, jossa hänet oli myös leikattu.
– Tarvittiin saattaja, jotta hänet saataisiin takaisin Suomeen ja Savonlinnaan. Konsulaatista oli otettu yhteyttä ensin Suomeen ja edunvalvontaan. Edunvalvoja otti sitten yhteyttä minuun. He tiedustelivat, että onnistuuko minun hakea hänet pois. Eipä tälle ollut mitään estettä edes ammatillisesti, joten pystyin lähtemään keikalle.
Lennot ja hotellivaraukset hoidettiin Heidin puolesta. Hän lähti torstain päiväkoneella Savonlinnasta Helsinkiin ja sieltä iltapäivällä Madridiin. Perillä hän oli iltakymmeneltä.
– Menin perjantaiaamuna sairaalaan ja siellä tapasin ulkoministeriön konsulin. Lunastin rouvan henkilökohtaiset tavarat ja menin tapaamaan häntä. Emme olleet millään tavalla tuttuja ennestään. Mietimme ja sovimme käytännön järjestelyitä. Kaikki meni niin sairaalan henkilökunnan kuin konsulaatin kanssa oikein hyvin ja palvelu oli ystävällistä, Heidi kiittelee.
Kun käytännön asiat oli selvitetty perjantain aikana, Heidi palasi lauantaiaamuna kuudelta sairaalaan konsulin kanssa. Rouvan kanssa lähdettiin invataksilla kohti lentoasemaa ja Finnair hoiti rouvan kyytiin mallikkaasti. Lento sujui hyvin ja Helsinki-Vantaalta jatkettiin matkaa taksilla kohti Savonlinnaa. Rouvalle oli järjestetty paikka Savonlinnan sairaalan osastolta.
– Rouva jaksoi mainiosti, vaikka matkanteko kesti 15 tuntia. Taksimatkan jälkeen käytin hänet vielä vessassa, vaihdettiin hoitajan kanssa vaatteet ja peiteltiin mummo sänkyyn. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kymmenen lauantai-iltana.
Noin 60 tuntia kestänyt työkeikka oli Heidin osalta päätöksessään. Pikaisella varoitusajalla tapahtunut lähtö sujui kaikin puolin hyvin.
– Minulla ei ollut ennakkotietoa oikein mistään, ei edes rouvan lopullisesta terveydentilasta. Aika sokkona sai lähteä, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja myös hän jaksoi matkan todella hyvin, Heidi huokaa.
– Rouvan kannalta toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hän olisi joutunut paikalliseen palvelukotiin mikäli kukaan ei olisi hakenut. Omaiset eivät nimittäin uskaltaneet lähteä hakemaan.
Alina-työssä eteen saattaa tulla vaikka millaisia työtehtäviä. Heidinkin tapauksessa yksi pääperiaatteista toteutui – kaikki on mahdollista. Hän lähtee varmasti uudestaan, mikäli vastaava tapaus eteen sattuu.
