Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on vilkkaassa vaiheessa nyt keväällä 2017, vaikka se on työn alla ollutkin jo kymmenisen vuotta. Uusien maakuntien toiminnan perustaminen on ajoitettu alkavaksi 1.7.2017 ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnille vuoden 2019 alusta. (HE 2.3.2017).
Kukaan kansalainen ei ole varmaankaan voinut kokonaan sote-uutisoinnilta säästyä, vaikkakin sen yksityiskohdista harvemmin puhutaan. Uudistuksen keskeisiä kulmakiviä ovat toimiminen vahvana palveluiden järjestäjänä, palveluiden integraatio, valinnan vapauden lisääminen, kustannusten kasvun hillitseminen ja digitalisaatio. Haluan tässä uutiskirjeessä nostaa esille ikääntyneiden kannalta keskeisiä ja ajankohtaisia teemoja.
Sote-uudistuksen rinnalla ehkä merkittävimmistä asioista on ns. vanhuspalvelulaki, eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (L 980/2012), jonka tavoitteena on pyrkiä edistämään ikääntyneiden hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista.
Laissa kiinnitetään huomiota iäkkäiden mahdollisuuteen saada palveluita yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Lisäksi lailla pyritään lisäämään ikääntyneen väestön osallisuutta ikääntyneiden elinoloihin ja heille järjestettäviin palveluihin vaikuttavassa päätöksenteossa.
Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti v. 2016 hallituksen kärkihankkeen ”Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa”, I&O – kärkihankkeen. Hanke on nimennyt jokaiseen maakuntaan oman muutosagentin, jonka tehtävänä on muodostaa maakuntaan yhteen sovitettu tarkoitettu palveluiden kokonaisuus iäkkäille.
Sote-uudistusta on perusteltu erityisesti väestön ikääntymisellä, joka onkin yksi merkittävistä hyvinvointijärjestelmän haasteista. Kuitenkin yhä useampi ikääntyvä ja vanhus voi paremmin. Nykyvanhukset ovat terveempiä kuin aiemmat sukupolvet. Kotona asumista on pidetty toivottavampana vaihtoehtona asumiseen niin ikääntyvien kuin palvelujärjestelmän osalta, ja sillä on erittäin suuri merkitys ikääntyneiden hyvinvointiin sekä koettuun elämänlaatuun.
Kotona asumisen haasteena on erityisesti se, miten asumisvaihtoehtojen ja palveluiden tarjonta vastaavat paremmin suuren ja erilaistuvan ikääntyneiden joukon moninaisiin tarpeisiin. Meitä on moneksi. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millaisia toiveita ja laatuvaatimuksia asumisen suhteen on – kuten myös siinä, miten paljon olemme halukkaita siihen itse satsaamaan niin omalla työllä kuin taloudellisestikin.
Tietoisuutta erilaisista vaihtoehdoista tulisi tuoda aiempaa enemmän esille. Toisaalta kansalaiset ovat enenevässä määrin kiinnostuneita uusista vaihtoehdoista ja halukkaita panostamaan niihin. Perinteisesti ikääntymistä ei ole haluttu tai kyetty ajatella – saati suunnitella. Kunnon heiketessä ei kyetä pohtimaan itselle parhaita ratkaisuita, vaan luotetaan siihen että joku muu tekee päätökset ja valinnat.
Huonoimmassa tapauksessa järjestetty palvelu ei vastaa missään määrin sitä tasoa, jonka itse olisi halunnut. Ikääntymisestä ja elämän loppupuolen asumisesta, palveluista sekä niiden rahoituksesta tulisi keskustella avoimemmin. Esimerkiksi Valtiovarainministeriön eläkkeellä oleva neuvotteleva virkamies Raili Mäkitalo (2016) peräänkuuluttaa eräänlaisten ikääntymissuunnitelmien tekemistä.
Useat tutkimukset ovat tuoneet esille, että suomalaisilla on halukkuutta varautua ikääntymiseen niin edistämällä omaa hyvinvointiaan kuin taloudellisin resurssein (kts. esim. Kalliomaa-Puha ja Kangas 2015, Pursiainen ja Seppälä 2013, Suomalainen ym. 2012). Miten tämä halukkuus osattaisiin valjastaa oikein kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla? Ei liene järkevää elämänlaadun eikä kansantaloudenkaan kannalta, että ihminen on varakkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna.
On selvää, että jokaisella on omanlaiset arvot ja halu käyttää varallisuuttaan, mutta nyt keskusteluun on aiempaa enemmän nostettu sitä, miksi sitä ei käyttäisi silloin kuin tarve on? Muun muassa tähän haettiin uudenlaisia näkökulmia Pellervon talous-tutkimuksen alkuvuonna 2017 julkaisemassa ” Näkökulmia ikääntyvien asumiseen ja sen rahoitukseen”, jonka kirjoittajina olivat Signe Jauhiainen, Katri Koistinen ja allekirjoittanut.
Valinnanvapaus antaa kuntalaisille mahdollisuuden valita palveluntuottajansa. Vaihtoehtojen määrän kasvaessa ongelmaksi voi muodostua, miten ikääntyvä osaa valita. Palvelutuottajavalinta on voimassa vähintään vuoden, eli jokaiselle käyntikerralle ei voi uudelleen valita. Valintaa ei ole myöskään pakko tehdä, ellei niin halua. Tällöin maakunta osoittaa asiakkaalle palveluntuottajan.
Valinnanvapauden lisääntyessä ei voi liikaa korostaa tiedottamisen ja palveluohjauksen merkitystä asiakkaan edun mukaisesti. Erityisesti ikääntyneille tarvitaan lisää henkilökohtaista palveluohjausta tiedottamisen lisäksi. Palveluohjauksen tulisi sisältää myös taloudellisen ohjauksen, eli tarvittaisiin palveluntuottajista riippumaton taho, joka huomioi asiakkaan oikeudet julkisiin tukiin ja palveluihin sekä huomioi henkilökohtaiset taloudelliset resurssit. Nämä tekijät huomioiden palveluohjaaja pystyy muodostamaan asiakkaan kannalta parhaimman ja taloudellisesti järkevimmän ratkaisun. Ottamatta kantaa siihen, minkä tahon edustaja palveluohjaaja voisi olla, on selvää, että hänellä täytyy olla kokonaisnäkemys niin ikääntyneiden palveluista ja myös taloudellisesta tietämystä.
Ikääntyneiden lisääntyvä määrä on koettu kunnissa haasteeksi palvelun tarpeen lisääntyessä ja kulujen kasvaessa. Sote-uudistus tekee ikääntyneistä aiempaa haluttavampia kuntalaisia palveluiden järjestämisvastuun ja hoitokulujen siirtyessä maakunnille. Vaikka kulut täytyvät tavalla tai toisella hoitaa, kunnan itse ei tarvitse olla huolissaan kulujen kasvusta.
Esimeriksi Punkalaidun on aloittanut ”Tule Kotiin” – hankkeen, jonka tarkoituksena on saada aiemmin alueella asuneita eläköityneitä muuttamaan takaisin alueelle. Vanhuksilla on kehitysvammaisten lisäksi sote-uudistuksessa henkilökohtainen budjetti, jolla maakunnallinen liikelaitos sitoutuu maksamaan sovittuun rajaan saakka kustannukset vanhuksen hankkiessa palveluita muualta kuin maakunnan omistaman liikelaitoksen yksiköistä. Budjetti on tarkoitus mitoittaa palvelutarpeen mukaan, jonka arvioi maakunnan viranhaltija.
Kansalaisten osallistaminen päätöksentekoon ja suunnitteluun on yksi tämän hetken keskeisimmistä trendeistä poliittisessa päätöksenteossa. Sote-uudistusta on kritisoitu siitä, ettei kansalaisia ole riittävästi otettu mukaan suunnitteluun.
Jo mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja päätöksentekoon lisää tyytyväisyyttä päätöksiin. Mielenkiintoista onkin seurata, missä määrin osallistuminen tulee lisääntymään. Osallistamisella on saatu myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi energian kulutuksen vähentämisessä. Sitoutuminen yhteisesti sovittuihin päätöksiin on suurempaa kuin pelkästään ylhäältä annettuihin päätöksiin.
Periaatteellisella tasolla uudistuksella on mahdollisuus nostaa asiakkaiden ja kansalaisten palvelutyytyväisyyttä ja laskea yhteiskunnallisia kustannuksia. Yksityisille palveluntuottajille uudistus on mahdollisuus aidosti kilpailla julkisten toimijoiden kanssa. Käytäntö näyttää, miten nämä tulevat todellisuudessa toteutumaan. Vaikka asiakkaiden palvelushoppailua pelätään, voi se lisätä tervettä palveluiden laatu- ja kustannustietoisuutta ja olla yhteiskunnallisen palvelutason nosto.
Yhteenvetona voisi todeta, että Suomella on kaikki mahdollisuudet ikääntyneiden mallimaaksi, kunhan muistetaan ottaa kansalaiset aidosti mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, sekä myös kuunnella heidän toiveitaan ja ehdotuksiaan. Sama täytyisi tapahtua myös kansalaisten henkilökohtaisessa elämässä, eli kannustan kaikkia avoimeen keskusteluun läheistensä kanssa siitä, miten haluaa elämän ehtoo puolen järjestettävän.
Minna Kaarakainen (FT, TtM) toimii kulutustutkimuksen yliopistolehtorina Helsingin yliopistossa.
Kirjallisuutta:
Jauhiainen Signe, Kaarakainen Minna ja Koistinen Katri 2017. Näkökulmia ikääntyvien asumiseen ja sen rahoitukseen. PTT työpapereita 186. Pellervon taloustutkimus.
Kalliomaa-Puha, Laura ja Olli Kangas 2015. Yhteistä ja yksityistä varautumista – vanhusten hoivan tulevaisuus. Kalevi Sorsa -säätiö.
Mäkitalo, Raili 2016. Suomesta ikäihmisten mallimaa. KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 105. Pole-Kuntatieto Oy.
Pursiainen, Heikki ja Timo Seppälä 2013. Hoivakodissa vai kotihoivassa? Suurten ikäluokkien halukkuus maksaa vanhuspalveluista. VATT Tutkimukset 173. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
SOTE- ja maakuntauudistus 2017. Lakiluonnokset asiakkaan valinnanvapaudesta sekä maakunta- ja sote-laista. www.alueuudistus.fi/lakiluonnokset-12-2016
Suomalainen, Sanna, Virva Hyttinen, Markku Hännninen ja Sampsa Wullf 2012. Yksityisen varautumisen lähtökohdat tulevaisuuden hoiva- ja hyvinvointi-palveluissa. Diakononia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. B Raportteja 54. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
