”Uskon, että yksilöllisellä palveluiden räätälöinnillä jokaista palvellaan mahdollisimman hyvin”.
Joensuulainen Eino Rautiainen kokee, että hänen saamansa Alina-palvelut ovat positiivisessa mielessä hankalasti kerrottavissa. Palvelut muuttuvat hänen kohdallaan jatkuvasti, sillä hoitokäynti sisältää aina jokaisella kerralla tarpeen mukaista työtä. Harva käyntikerta jää samanlaiseksi. Eino kiitteleekin, että tämä on vain hyvä asia.
Eino asustaa omakotitalossaan Joensuun keskustan kupeessa. Syntyjään Tohmajärveltä oleva entinen opettaja on ollut Alina Joensuun asiakkaana vuodesta 2014.
– Kaupungin palveluohjaaja oli käynyt täällä juttelemassa ja oli puhe, että täällä ehkä apua tarvittaisiin. Etenkin ruoanlaittoapua. Einon vaimo oli hyvin tarkka keittiöstä, eikä hyväksynyt sinne Einoa lähellekään. Se oli täysin hänen valtakuntansa, Alina Joensuun Riitta Varis naurahtaa.
– Minä en saanut minkäänlaista koulutusta aiheeseen, Eino toteaa.
– Et, et. Eikä ollut lupaa tulla edes kurkistamaankaan, Riitta jatkaa.
Yksin jääminen ei ole aina helppoa. Einon puolison hiljattaisen poismenon jälkeen rutiinit muuttuivat ja asian sisäistäminen kestää aikansa. Yli 40 vuoden yhteiseloon kun tottuu, niin ei muutos käy ihan noin vain.
Tarvetta enempään palveluun ei kuitenkaan ole vielä ollut. Heillä on käynyt siivooja jo pitkän aikaa ja nyt Alina tarjoaa muita tukipalveluita arjen askareissa.
– Vaimo pystyi tekemään paljon kotitöitä. Minä puuhailin sitten itse muita hommia.
Kesken tarinoinnin juttu rönsyää Einon ja Riitan välillä moneen otteeseen. Eino yhtäkkiä toteaa Riitalle seuraavaa.
– Sama palveluohjaaja muuten kävi tässä juttelemassa viime viikolla. Hän kävi ilmeisesti tekemässä vuositarkastuksen!
– Kyllä sen näkee, että Einosta pidetään hyvää huolta, Riitta tokaisee.
– En kai vaan ole valvonnan alla, Eino aprikoi ilkikurisesti.
Einon saamat Alina-palvelut hakevat Einon mukaan vielä muotoaan. Vakiotyötä käynneillä ei oikeastaan ole.
– Niin, ei tässä oikeastaan ole mitään vikaa. Koko ajan hommat tarkentuvat ja käyntiaikoja on supistettu. Yhteistyötä on tehty vielä niin lyhyen aikaa, että varmaan kestää vielä aikansa. Ihan hyvä vaan, että ei ole mitään tarkkaan määriteltyä muottia, Eino pohtii.
– Eino on vielä niin hyväkuntoinen, että suurin osa asioista hoituu itse. Mutta me teemme täällä aina tarpeen mukaan sitä, mitä milloinkin tarvitsee, Riitta jatkaa.
Eino kertoo esimerkin saamastaan ruokahuollosta.
– Alkuun ei ollut aina hoitajalla joka kerta tiedossa, mitä ruokaa voisi milläkin kertaa tehdä.
Riitta puuttuu väliin: – Niin, se on vaan hoitajan ruvettava tekemään läskisoossia saman tien kun ovesta kävelee sisään! Eino innostuu ideasta: ”No se kyllä käy!”
– Oletko milloin viimeksi syönyt läskisoossia, Riitta kysyy.
– Kyllähän sitä tässä kerran tehtiin, taisi olla jokin sairausloman tuuraaja, vanhempi rouva. Eiväthän nämä nuoremmat edes tiedä, mitä se läskisoossi oikein on. Menevät kahtomaan tietokoneelta että mitä se oikein tarkoittaa ja pitää sisällään.
– Mutta ruokaa on tullut pöytään ja syöty on. en ole niin tarkka ruoan suhteen. Esimerkiksi karjalanpaisti on hirveän hyvää. Rumia ruokia, jotka eivät ole hirveän terveellisiä, Eino hekottelee.
Kaikki ei kuitenkaan aina ole sujunut kommelluksitta.
– Pullanpaisto ei kerran mennyt ihan nappiin. Tehtiin pullia ja sovittiin että ne jäävät minun paistettavaksi. Minä kun en tykkää raa’asta pullasta, niin sillä kertaa kyllä sitten paistuivat ihan kunnolla. Pikkuisen liian kuivaksi ehtivät kun unohdin ottaa uunista ajoissa, Eino hekottelee.
Omien kokemustensa perusteella Eino suosittelee hoivapalveluita lämpimästi niitä tarvitseville. Millaista hoidon sitten tulisi olla, siihen Einolla on viisas vastaus.
– Riippuu niin paljon palveltavasta. Yleismaailmallista ohjetta ei ole. Pitää soveltaa siihen tilanteeseen, mikä kenelläkin on. Minulla on nyt tällainen tilanne ja jollakin toisella toisenlainen.
– Ei voi laittaa mitään sääntöä, vaan jokaiselle on hyvä tehdä yksilöllinen suunnitelma. Uskon, että yksilöllisellä palveluiden räätälöinnillä jokaista palvellaan mahdollisimman hyvin, Eino toteaa.
