”Tämä on minulle aivan priimajuttu.”
Aimo Marjomaa on sotaveteraani ja todellinen kulttuurin monitaituri. Palomestarina eläkkeelle jäänyt Aimo on myös taidemaalari, runoilija ja sanoittaja. Kaiken tämän toteutuminen oli kuitenkin hyvin pienestä kiinni.
– Jouduin joukkueeni kanssa tykistökeskitykseen. Loukkaannuin vakavasti kranaattitulessa. Lensin osumasta yli 20 metriä, ja kaikki luulivat että olin kuollut.
– Olin koomassa pitkään, kunnes yhtenä päivänä heräsin. Minua juuri tutkimassa ollut lääkäri säikähti niin, että lähti juoksemaan huutaen käytävää pitkin, Aimo kertoo virnuillen.
Vaikka Aimo on joutunut kärsimään saamistaan vammoista jo pitkään, Oulusta lähtöisin oleva veteraani ei ole koskaan hylännyt huumoria. Päinvastoin. Hän neuvoi jo nuorena miehenä sodassa alaisiaan pitämään mielen virkeänä.
– Yritin pojillekin opettaa sodassa, että huumori säilytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Joillakin aivot lakkasivat toimimasta paikan tullen. Mielestäni niin kiperää tilannetta ei kuitenkaan ole, että huumorin voisi unohtaa, Aimo painottaa.
– Kerroin heille, että on vain asioita joille ei mahda mitään. Sota oli sillä hetkellä juuri sellainen.
Aimo kertaamassa sota-aikaista vammautumistaan ja sen jälkeisiä vaiheita.
Huumorin voima on pitänyt miehen pystyssä tähän päivään saakka. Ja Aimon juttuja kuunnellessa voi olla varma, että voimanlähde ei ole ehtymässä vielä pitkään aikaan. Asia korostuu erilaisissa päivittäisissä tilanteissa.
– Jos en saa yöllä nukuttua, ryhdyn kertomaan itselleni äänettömästi huonoja juttuja. Yritän ruokkia huumorintajuani.
– Kun alinalaiset tulevat käymään aina sovittuna ajankohtana, oikein odotan käyntiä. Osana tähän odottamiseen kuuluu se suhtautuminen, että ”mitähän roskaa ne minulle tänään taas syöttävät”. No, kertaakaan en ole roskaa saanut. Päinvastoin, Aimo veistelee.
Aimo kertoo pilke silmäkulmassaan eri keinoista, joilla omaa huumoria pidetään yllä.
– Mutta ei niitä juttuja passaa olla kenenkään kuuntelemassa, muuten minut pian talutetaan johonkin laitokseen! Tämä on minun pitkän ikäni salaisuus.
Aimo muutti aikanaan yli kymmeneksi vuodeksi Espanjaan, sillä lääkäri suositteli elimistölle lämpimämpää ilmastoa.
– Minä ajattelin, että minähän en rupia ikkunasta katsomaan, että sataako pihalla puukkoja vai jotain muuta. Minä kyllästyisin siihen ennen pitkää. Mitäpä sitten keinoksi?
Aimo huomasi lehdessä matkanjärjestäjän ilmoituksen ja päätti tehdä tiedustelumatkan.
– Päätin, että teen kahden viikon reissun Espanjan aurinkorannikolle. Siellä pitäisi olla tarpeeksi lämmintä. Tein tuona aikana havaintoja ja muistiinpanoja. Totesin, että tämä on hyvä paikka ja vähän myöhemmin palasin sinne. Ennen pitkää ostin paritalon puolikkaan itselleni, Aimo kertaa.
– Kun täytin 80, sanoin itselleni että kuulehan Aimo. Sinä tiedät missä suunnassa Suomi on, niin lähdepä sinne. Ja Aimo lähti.
Aimo palasi kotiseudulle Ouluun ja pohti tulevaa. Tampereella asunut poika kertoi, että siellä on kahdeksan astetta korkeampi keskilämpötila kuin Oulussa. Myös Aimon tytär asui Tampereella.
– No minähän sitten päätin lähteä sinne! Poika huomasi, että eräässä sopivassa talossa on kaksi asuntoa jäljellä. Soitin pojalle, että ota äkkiä sinne yhteyttä, olen jo junassa tulossa, Aimo naureskelee.
– No enhän minä vielä ollut, mutta illalla jo olin. Samalla reissulla edelleen ollaan. Terveyden perässä pitää juosta kipittää, kuten ennen vanhaan naisten perässä. Niin ne intressit vaan muuttuvat, mutta eivät välttämättä huonone.
Alina tarjoaa Aimolle hänen omien sanojensa mukaan voimakasta apua. Myös lähiomaiset, kuten tytär ja pojan tytär käyvät säännöllisesti auttamassa.
– Kunhan vaan pitää heihin suhteet kunnossa, jotta kehtaavat tällaista vanhaa homekorvaa hoivata, Aimo laukoo taas itseironisesti.
Aimo esittelee teostaan, jonka hän on maalannut Espanjassa asuessaan.
Aimo kertoo, että palvelut ovat oikein toimivia ikäihmisille, etenkin ”tällaisille yksinäisille papparaisille”.
– Naiset nyt osaavat tehdä paljon kotiaskareita, mutta minun ei ole koskaan tarvinnut oppia tekemään muuta kuin miesten asioita.
– Kun palasin Espanjasta, opettelin tekemään jo jotakin itse. Kuulin, että joku on keksinyt sellaisen jutun, jolla veden saa lämpimäksi ja perunat keitettyä. Kait minäkin sitten opin sellaista käyttämään, Aimo täräyttää.
Asiakkaana Aimo on ollut jo Heljän Kotipalvelun ajoista alkaen. Palvelun laadussa ei ole ollut muutoksia havaittavissa, vaikka toiminta jatkuukin nyt Alina Pirkkalan nimellä. Yrittäjä Noora Tuoresmäen tiimi käy tekemässä Aimolle säännöllisesti ruokaa.
– Kun aikanaan havaitsin ilmoituksen tällaisesta palvelusta, iskin siihen kiinni heti. Tällaista olin odottanut ja tämä on minulle aivan priimajuttu, Aimo kiittelee.
-Minulta kyseltiin, että mitä lajia ruoan pitäisi aina olla. Kerroin, että minä en ryhdy sanelemaan, mutta keittämättömiä ja kuorimattomia perunoita en suostu syömään. Toivoin vain vaihtelua. Ja toiveeni on toteutunut.
Samat hoitajat käyvät edelleen Aimon luona, kuten aikaisemminkin. Aimo kehuu asioiden hoituvan hienosti ja kertoo omalla, persoonallisella tyylillään kuinka rutiinitoimenpiteet yleensä menevät.
– Minulla on tässä avainnippu ja seteli valmiina. Hoitaja lähtee näiden kanssa lähikauppaan. Olen antanut ohjeistukseksi, että osta kaikki tarvittava mitä keittoosi milläkin kerralla tarvitset. Tuo vaihtorahat ja kuitti takaisin. Siinä ei tarvitse mitään selitellä tai kysellä, kun hoitaja menee sen jälkeen touhuamaan keittiöön ja laittaa minulle ruoan valmiiksi.
– Eikä kukaan ole koskaan moittinut tätä käytäntöä. Olen sanonut, että niin kauan kuin minun seteli riittää, laittakaa kaikkea ihan vapaasti. Joka kerta vieläpä vaihtorahoja tulee reippaasti takaisin. Ei ole tarvinnut vielä lisätä rahamäärää, Aimo kiittelee.
Ja kun Aimo pyytää ruoanlaiton yhteydessä tekemään jotain pientä ylimääräistä, tämäkin hoituu. Kuten esimerkiksi silmätippojen laitto.
– Eihän tämä ole heille edes pyyntö, vaan itsestään selvä asia. Minä jään maata rötköttämään tippojen laittamisen jälkeen. Kerrankin sanoin yhdelle, että huuda sitten kun lähdet. Tämä totesi minulle takaisin, että apuako? Pidin kovasti tästä huumorin osoituksesta, Aimo tärähtää nauramaan.
Aimo korostaa, että toiminnassa on suuri luottamus. Hän voi antaa hoitajalle rahaa ja joka kerta takaisin tullaan kuitin ja vaihtorahan kanssa takaisin.
– Näen kaiken, mitä on ostettu. Rahaa tulee takaisin. Tämä on todella reilua hommaa. Kaikki on kohdallani asettunut uomiinsa. Pieniä aikataulumuutoksia on joskus tehty, mutta mistään suuremmasta ei ole kyse. Homma toimii kaikin puolin. Myös laskutus toimii juuri kuten pitääkin.
Tyytyväinen asiakas korostaa saamansa palvelun laatua. Vaikka Aimo ei omien sanojensa mukaan erikoisia ole vaatinutkaan, nekin vähät toiveet on toteutettu ensiluokkaisesti.
– Minä haluan elää ja olla täällä omistamassani asunnossa. Se on niin tärkeää, Aimo kiittelee.
Eri sinisen sävyt ovat Aimon esittelyn kohteena maalauksessa, joka kuvaa öistä kalastusreissua.
