”On ihanaa vaan istua alas ja katsoa että täällä on niin siistiä.”
Kun kotiin päästetään vieras ihminen, luottamuksen täytyy olla kunnossa. Miehensä omaishoitajana toimivan Barbron tilanne on nyt paljon parempi kuin vielä joku aika sitten. Alina tarjoaa apua tarpeen mukaan ja kokonaisuus on nyt Barbron mielestä kunnossa.
Barbro Sandström asuu miehensä Ollin ja Ronja-koiran kanssa. Olli kaatui pahasti joitakin vuosia sitten ja sai vakavan aivovamman ja istuu pyörätuolissa. Hän on parhaillaan intervallijaksolla hoitokodissa.
– Olli oli hoivakodissa aikaisemmin melkein kokoaikaisesti, mutta viikonloput kotona kun pystyi. Noin 1,5 vuotta sitten päätin että nyt saa riittää. En ollut tyytyväinen hoivakotien toimintaan, Barbro täräyttää.
– Jäätyäni eläkkeelle vuoden 2014 loppupuolella ryhdyin omaishoitajaksi ja nyt hoidan miestäni kotona. Hän on myös intervallihoidossa noin 10 – 12 päivää kuukaudessa. Voin myös tällä hetkellä itse valita, koska intervalliajanjaksot ovat.
Barbro oli jo pitkään suunnitellut, että tarvitsemme lisäapua kotiimme mm. siivouksen osalta. Ollilla on lisäksi henkilökohtainen avustaja, mutta hän on yleensä viikonloppuisin ja apu kohdistuu ulkoiluun, matkoihin sekä virkistystapahtumiin.
– Satuin näkemään Sarin mainoksen lehdessä. Soitin hänelle ja Sari tuli käymään. Sen jälkeen täällä on siivottu säännöllisesti, mutta vähän vaihtelevilla väleillä.
Barbro ei halua sitoutua johonkin ennalta sovittuun kellonaikaan tiettynä viikonpäivänä. Palveluita tarvitaan aina tarpeen mukaan ja niitä myös on saatavilla.
– Minun aikataulut elävät, enkä aina voi sanoa mitään varmaksi. Aina voi tulla muutoksia, jolloin täytyy siirtää ja muuttaa aikaa. Mutta kaikki on sovittavissa, Barbro toteaa.
Alinan laaja-alaiset palvelut eivät rajoitu pelkästään sopimuspaperissa olevaan tekstiin. Siivouksen lomassa Sari ehtii jutella Barbron kanssa ja huomioida myös Ronja-koiran, joka iloisella hännänheilutuksellaan muistuttaa jatkuvasti olemassaolostaan läsnäolijoille.
– Ronja-rottweiler on ollut minun tassuterapeuttini, Barbro hymyilee. Ja Ronja ilahtuu aina Sarin tulosta.
– Kun mieheni ei ole kotona, yritän hoitaa omat ja yhteiset asiat, sekä lähteä kauppoihin ja tavata ystäviäni. Kun hän on Sarin käynnin aikana kotona, Sari pitää myös häntä silmällä ja ehdimme jutella samalla. Varmasti hän voisi tehdä täällä muutakin, kuten esimerkiksi käydä mieheni kanssa ulkoilemassa, mm hoivakodissa.
Barbro kertoo, että he olisivat saaneet kunnan kodinhoidosta apua miehensä suihkutukseen kerran viikossa, mutta emme ole käyttäneet.
– En ole ottanut apua vastaan, sillä koen että siitä on täällä enemmän vaivaa kun pitää joka kerta aina kertoa missä mikäkin on. Eikä ole mitään takeita, tuleeko sama ihminen toista kertaa. Eikä etukäteen tiedä tarkalleen, mihin aikaan käynti on. Kotiavustajat ovat kyllä ihan mukavia ihmisiä, mutta en koe siitä suurta apua meille.
Joka tapauksessa tilanne on nyt parempi kuin vielä pari vuotta sitten. Barbrolla on paljon huonoja kokemuksia hoivakodeista. Hänen kertomansa tarinat ovat hurjia, joten on suuri helpotus että Olli on nyt suurimman osan ajasta kotona. Siirto kotiin oli lopulta ainoa vaihtoehto kaikille osapuolille.
– Nyt mieheni saa sitä oikeata hoitoa, huolenpitoa ja rakkautta. Ympäristö on tuttu ja lapset sekä lapsenlapset piristävät päiviämme. Koti on ehdottomasti Ollille paras paikka ja voin itse olla rauhallisin mielin. Täällä hänen ei tarvitse maata yksin odottamassa, että joku tulee auttamaan jos haluaa nousta ja päästä vessaan. Ei tarvitse maata märissä vaatteissa, pääsee päivälevolle kun haluaa ja on virikkeitä.
Barbro osaa vaatia laadukasta palvelua ja hän onkin tarkka monista asioista. Kenties tämä kumpuaa kirjanpitäjän työurasta, ja moni onkin sanonut hänelle että sen kyllä huomaa!
– Olen kieltämättä tarkka, mutta sitä ei välttämättä huomaa kodistamme, Barbro naurahtaa makeasti.
– On kiva että koti olisi, ei kun anteeksi, koti on siisti!
Hän kiittelee, että siivoukseen kuuluvista asioista voidaan aina sopia tilanteen mukaan.
– Sari on kiva ihminen ja välillä pitää lähteä aina samasta tilasta pois, jotta en höpöttäisi hänelle liikaa. Mieheni kysyi aikoinaan äidiltäni, että onko minut rokotettu gramofonineulalla, Barbro murjaisee.
– Vaatii aina vähän aikaa huomata, miten kemiat kehittyvät. Joskus siivoamisen päätteeksi istutaan alas, juodaan kahvit ja jutellaan maailman menosta. Viimeksi kun Sari kävi täällä, niin sanoin hänelle taas kiitokset. On ihanaa vaan istua alas ja katsoa että täällä on niin siistiä.
Barbron mukaan on vaikea löytää hyvää tekijää, jonka voi päästää kotiinsa. Luottamus on hänelle ykkösjuttu.
– Minulla pitää ehdottomasti olla luottavainen olo, koska jätät kuitenkin kotisi sille ihmiselle. En halua tänne ylimääräisiä pyörimään. Sari on kuitenkin ihana ihminen ja meillä on nyt kokonaisuutena hyvä tilanne, Barbro toteaa kiitollisena.
Kun Sari siivoaa, Barbro ja Ronja voivat ottaa sillä aikaa rennosti.
