Ahtijärvet pärjäävät kotonaan vielä hyvin arkisissa askareissaan. Alina Lappeenranta antaa heille kuitenkin tukea, jotta kotona olisi jatkossakin mahdollista olla. Palveluun ollaan niin tyytyväisiä, että Toivo Ahtijärvi antaa yrittäjä Liisa Nikamaa-Venäläiselle täyden kympin.
Kumpuileva maalaismaisema peltoineen ympäröi Terttu ja Toivo Ahtijärven kotitilaa Lappeenrannan kaupungin vilskeen kuulumattomissa. Mäet, notkot ja tienhaarat ovat Ahtijärville tuttuakin tutumpia, sillä molemmat ovat samalta kylältä kotoisin.
– Talo on isännän syntymäpaikka. Minä olen ollut tässä 46 vuotta. Olin jo silloin aika iäkäs kun tulin tähän naapurista. Niin, tuosta ihan vierestä olen kotoisin ja asunut kylällä syntymästäni asti, Terttu kertoo.
Kylän pellot ovat edelleen käytössä. Ahtijärvet olivat maanviljelijöitä, mutta nykyään heidän veljenpoikansa omistaa pellot ja viljelee niillä edelleen.
– Topin kanssa myytiin pellot veljelleni. Nyt veljenpoika vastaa niistä. Niinhän se nykyään menee että maita vuokrataan. Meidän kylällä ei juuri muita ole kuin eläkeläisiä tai tyhjiä taloja, Terttu toteaa kaihoisasti.
Alina Lappeenrannan yrittäjä Liisa Nikamaa-Venäläinen ja hänen työntekijänsä käyvät Ahtijärvien luona säännöllisesti. He ovat olleet Liisan asiakkaina Alina Lappeenrannan yritystoiminnan alusta asti.
Kunnallinen kotihoito piti Ahtijärvistä huolta aina siitä lähtien kun Tertun leikkaus oli tehty ja hänet kotiutettiin. Liisa oli tuolloin yksi kotihoidon työntekijöistä.
– Minut leikattiin muutama vuosi sitten. Lääkäri kysyi sairaalassa että lähtisitkö kotiin? Kyllähän minä lähtisin, jos vaan saan hoitajat, totesin hänelle. Minä toitotin lääkärille, että oikein eduskunnassa on sanottu että hoitajat pitää saada kotiin, mutta kun meiltä on tästä yli 15 kilometriä matkaa sairaalaan. Eivät ne meille tule, Terttu muistelee sanomisiaan.
– Lääkäri kuitenkin sanoi: ”Saat sinä hoitajan!” No minä pääsin kotiin ja heti tuli hoitajat käymään. Ja Liisa oli yksi heistä. Sieltä asti on Liisa siis tuttu meille.
Sitten Eksote halusi vaihtaa Ahtijärvien osalta palvelut yksityisiin. Liisa oli juuri tässä välissä ehtinyt perustaa oman yrityksensä. Kaupungilta tiedusteltiin halukkuutta jatkaa Liisan ja hänen tuoreen Alina-yrityksensä kotipalveluiden parissa.
– Liisa tuli käymään, hän antoi paperit eteen ja minä pistin nimet alle! Pikkuisen rupesi mietityttämään, että näinköhän tämä menee. Kaupungilta sanottiin, että pääsen kyllä heille takaisin jos palvelu ei toimi. Mutta eipä ole tarvinnut moista miettiä ja pelätä! Meillä menee todella hyvin.
Alina-palvelut eivät rajoitu pelkästään kotona tehtäviin asioihin. Ahtijärvet saavat tarvittaessa alinalaisilta kyydin kaupunkiin eri asioille. Terttua ja Toivoa on käytetty niin lääkärissä kuin kaupassakin.
– Julkisella puolella lääkärit ja kyydit piti hommata itse. Toki Kela maksoi taksimatkat takaisin, mutta eipä ole nyt tarvinnut näitä sumplia. Liisa ja tytöt lähtevät viemään. Käytiin ennen joulua yhden hoitajan kanssa kaupassakin. Ostettiin niin paljon tavaraa että kärryt olivat täynnä!
– Ja hyvähän se oli ostella, kun kantaja oli mukana. Enhän minä olisi pysynyt pystyssäkään niiden kantamusten kanssa, Terttu naurahtaa.
Terttu kiittelee Alinan joustavuutta palvelukäyntien ja etenkin näiden aikataulujen suhteen. Häneltä aina kysytään parasta mahdollista ajankohtaa. Tertun mielestä on myös hirvittävän tärkeää, että hoitajien kanssa tulee toimeen. Kemiat ja huumorintaju tuntuvat sopivan hyvin yhteen. Asiaa ei voi olla huomaamatta kun Liisan ja Tertun välistä keskustelua seuraa.
– Minä olen tällainen hölösuu ja meillä on hirveän hyvä huumori keskenämme, Terttu kiittelee ja kertoo hyvän esimerkin.
– Minulla kun tahtoo välillä vähän muisti pätkiä ja monenlaisia kommelluksia sattuu. Liisa sanoi lohdutukseksi, että ”sitten kun aamulla vieruskaverilta kysyt, että kukas sinä olet, niin sitten voi alkaa huolestua”, Terttu kertoo nauruun pyrskähtäen.
Pienestä muistin reistailusta huolimatta Ahtijärvillä ei ole kotonaan hätää. Terttu on vielä siivonnut itse, mutta tietää kyllä saavan tähän tarvittaessa apua myös Liisan Alina-palveluista.
– Toisessa kädessä on keppi ja toisessa imuri. Hyvin pysyy pystyssä!
– Eihän sitä tiedä, missä vaiheessa terveys kuitenkin pettää. Alinan kanssa kaikki on toiminut hyvin. Tiedän joka kerta milloin he tulevat ja sovittuun aikaan voi luottaa. He pitävät minusta huolta muutenkin, Terttu toteaa tyytyväisenä.
Ahtijärvet suosittelevat Alina-palveluita mielihyvin kenelle vaan. Heidän kokemus julkisesta puolesta on se, että kotona käy lähes joka kerta eri henkilö ja samat asiat joutui neuvomaan kerta toisensa jälkeen uudestaan.
– Alinasta meillä ei käy niin montaa henkilöä. Ennen piti aina neuvoa miten kaikki tehdään. Nyt ei tarvitse, sillä alinalaiset tietävät jo, miten meillä asiat tehdään ja missä mikäkin on.
Pariskunnalla on jo ikää kunnioitettavasti. Kaupungin palveluihin on matkaa pitkälti toistakymmentä kilometriä, mutta Alinan ansiosta Ahtijärvien ei ole tarvinnut vielä turvautua palveluasumiseen, vaan kotona on edelleen parasta olla.
– No sehän se on kaikista tärkeintä. Minä saattaisin vaikka lähteäkin (palvelukotiin), mutta eihän meidän isäntää saa tästä mihinkään. Ehdotin että eikö mentäisi johonkin palvelukotiin, mutta hän sanoi: ”mie en lähe mihinkään”.
– Eihän sitä nyt toistaiseksi kun jaksetaan asioita tehdä, mutta koti on aina koti. Vieläpä kun on isännän synnyinkoti, Terttu painottaa.
Tertun mukaan hoito on ollut hyvää ja Alina on onnistunut heidän kanssaan. Liisasta ja muista Alina-hoitajista on tullut heille jo niin tuttuja, että yhteistyötä on hyvä jatkaa.
– Sanon taas ja olen sanonut tämän Liisalle aikaisemminkin, että ”mie en teistä luovu, te ette jätä minua”, Liisa hymyilee.
Toivokin puuttuu tässä vaiheessa keskusteluun ja kertoo oman mielipiteensä Alina-palveluista.
– Jos tästä kouluarvosana pitää antaa, niin kyllä minä Liisalle täyden kympin annan.
