”Minä en tunne oloani sellaiseksi, että minun tarvitsisi olla hoidossa.”
Koska mahdollisuus on olemassa, yli 90-vuotias Hilma haluaa pysyä kotona. Erityisen mukavan tilanteesta tekee se, että Alina-yrittäjä Ulla on Hilman vanhoja tuttuja.
Maanviljelijänä elämäntyönsä tehnyt Hilma asuu yhä edelleen omistamallaan tilalla. Hänellä ei ole aikomustakaan lähteä talosta pois.
– Minä en tunne oloani sellaiseksi, että minun tarvitsisi olla hoidossa, Hilma painottaa.
– Asiaa on mietitty monelta kantilta, mutta tänne olen jäänyt. Kun kerta tämän tilan omistan, minä myös olen täällä niin pitkään kun vaan pystyn.
Tuvan pöydässä istuva ja tarinoiva tilan emäntä pitää hyvänä, että yhteiskunta tarjoaa ikäihmisille mahdollisuuksia parempaan elämiseen, kuten juuri kodinhoitoon. Kunnan kartoittajat kävivät aikanaan tervehtimässä Hilmaa ja kartoittivat palvelun tarpeen. Hoitajat kävivät aikansa, kunnes tilanteeseen kypsyttiin.
– Joka päivä ja joka kerta kävi vieras henkilö, joka ilmoitti että hän ei saa tehdä mitään sellaista mitä yritin pyytää. Lääkkeet jakoivat, mutta muuta ei saanut tehdä. Siitä kun ei kuulemma maksettu. Tärkeä saunominenkin jäi pois, Hilma pyörittää päätään.
– Minä totesin, että mitä te sitten täällä hyppäätte, jos ette saa tehdä mitään!
Oli aika etsiä muita vaihtoehtoja, mutta palveluntarjoajia ei ollut tiedossa. Alina Laukaa-Jyväskylä aloitti toimintansa joulukuussa 2014 ja Ulla Pekkala laittoi avajaisilmoituksen paikallislehteen.
– Huomasin lehti-ilmoituksen ja mietin, että mikä merkillinen tämä tämmöinen firma on? Ei Laukaassa ole aiemmin tämmöistä ollut. No ihan uteliaisuudestani päätin ottaa selvää, Hilma kertoo.
– Poikani otti yhteyttä. Sitten paljastui, että siellähän oli Ulla!
Ulla ja Hilma ovat vanhoja tuttuja Ullan aikaisemmasta työpaikasta, jossa Hilma oli käynyt asiakkaana useiden vuosien ajan. Yllätys oli todella iloinen ja mieluinen.
– Jos kyseessä olisi ollut joku vieras henkilö, sehän olisi mennyt ohi korvien ja silmien. Ihmettelinkin, että missä se Ulla oikein on ollut. Muistan, kun hän hoiti minua päiväsairaanhoidossa. Nyt minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaa saamastani hoivapalvelusta.
Hilma on elänyt luonnon keskellä koko ikänsä ja tottunut liikkumaan. Lääkkeitä hän ei juuri käytä, eikä ole koskaan käyttänytkään kuin ”varmuuden vuoksi”.
– Olet selvinnyt näin terveenä ilman lääkkeitä, se on melkoinen juttu, Ulla toteaa Hilmalle.
– Olen sitä mieltä, että luonto ja ympäristö lääkitsevät ihmistä. Luonto hoitaa ihmisen henkistä painetta. Liikkumaan olen tottunut, mutta kuka tuonne räntäsateeseen lähtee, Hilma katsoo harmistuneena ikkunasta ulos.
– Kunhan kevät tulee ja lumet sulavat, lähdetään sitten ulos kävelylle, Ulla tuumaa.
Lääkäri on kuulemma todennut Hilmalle, että hänessä ei ole mitään vikaa eikä lääkkeitä tarvita.
– Kehtasi kuitenkin jostakin ruveta moittimaan. Kuulemma itsepäisyyteen ei ole lääkkeitä, kun en niitä suostu hirveästi syömään, Hilma naurahtaa ilkikurisesti.
Hilma korostaa, että palveluita on ehdottoman hyvä käyttää kun niitä on tarjolla. Korkea ammattitaito ja joustava palvelu ovat tärkeitä asioita. Myös se, että palveluita tuodaan asutuskeskuksien ulkopuolellekin. Laukaassa kun on monta taajamaa ja kunta on pinta-alaltaan suuri.
– Ihmiset ovat erilaisissa olosuhteissa ja heillä on erilaisia tilanteita. Hienoa, että näitä on hyödynnettävissä. Molemmin puolin on vara neuvotella ja muuttaa suunnitelmia. Lisätä tai vähentää, mikäli yllätyksiä tulee. Ei tarvitse lähteä mihinkään päivystykseen, vaan joku käy täällä asti hoitamassa. Suosittelen ehdottomasti!
– Etenkin tällaisilla alueilla palveluiden saanti on tärkeää, kun ne eivät muuten ole ihan nokan edessä. Kaikilla ei ole sukulaisia tai tuttavia ympärillä, eikä naapurillekaan viitsi kaikesta aina mainita. Ihmettelen, miksi tällaiset henkilöt eivät palveluita hankkisi. Jos haluaa asua kotona, apu on hyväksi, Hilma pohtii.
